Friday, September 18, 2015

Lakko

Vaalien jälkeen olen törmännyt toistuvasti tilanteeseen, jossa periaatteessa humaanina ja ajattelevana pitämäni ihminen ajattelee hallitusohjelmasta täysin eri tavalla kuin minä, ja jossa yritän saada aikaan jonkinlaista keskusteluyhteyttä onnistuen siinä kerta toisensa jälkeen tosi huonosti. Siis kokemus siitä että emme kerta kaikkiaan puhu samaa kieltä, tai että asioiden tolasta on useita erilaisia totuuksia. Kansantalouden hoitaminen, EU:n budjettikuri ja koko velkaantumiskysymys ovat periaatteessa niin vaikeita asioita, että toistuvasti törmään tilanteeseen etten osaa selittää kunnolla sitä miten olen omaan mielipiteeseeni päätynyt. Tai että olen jo unohtanut sen mihin faktoihin ja oivalluksiin mikäkin omaksumani näkemys perustui. Mielipide muodostuu paljolti sen uutisoinnin / some-virran mukana joka silmiini osuu, mutta olen silti yrittänyt parhaani mukaan olla kriittinen ja yrittää ymmärtää mitä mikäkin tarkoittaa. Siis olla vain uskomatta sitä mitä asiantuntijat sanovat, tai valitsematta mielipidettä sen mukaan mikä kuulostaa kivalta.

Ts. koska olen yrittänyt keskustella niiden kanssa jotka ajattelevat ihan eri tavalla kuin *me täällä some-kuplassa*, olen muodostanut mielipidettäni hallituksen toimista useampaan kertaan, viimeksi eilen. Näin siksi että totaalisen kommunikaatiokatkoksen kokemus on ahdistava ja kärjistää keskustelua, koventaa äänenpainoja.
Yhä uudelleen kuitenkin päädyn, sen informaation nojalla joka silmiini osuu, sellaiseen tuntumaan että hallituksen ajamaa kovaa ja yhteiskuntamme taloudellista ja sosiaalista hyvinvointia hirveällä kiireellä purkavaa politiikkaa perustellaan pakolla, vaikka kyse on poliittisesta valinnasta.
Vaatimus yhteisen tahdon ja rakentavan asenteen ottamisesta poikkeustilanteessa tuntuu aika mahdottomalta, kun hallituksen faktat ja vaihtoehtoiset faktat poikkeavat olennaisilta osin. Toistuvasti tulee sellainen olo, että joku sumuttaa, että joutuu sieltä täältä tulevan sumutuksen kohteeksi, ja että on pidettävä pää todella kylmänä, jotta ymmärtäisi mistä milloinkin puhutaan. Osa kokemusta on se, että se kuva mikä hallituksen toimista tänne näyttöpäätteelleni meinaa piirtyä, on niin pelottava, että sitä on vaikea melkein uskoa todeksi: sen aiheuttama tunnereaktio sisältää vihaa ja kauhua. Vihan tarkoitus on saada aikaan muutosta, toimintaa. Kommunikoiminen vihan vallassa on kuitenkin melko mahdotonta.

Koska en mennyt sinne mielenosoitukseen, lakkoilen täällä koneen ääressä. Alla lista niistä teksteistä ja linkeistä, joiden pohjalta olen taas eilen ja tänään muodostanut mielipidettäni alusta uudelleen:





koulutusleikkaukset käytännössä, esim.
Veronkierron huomiotta jättämisestä:http://www.kepa.fi/uutiset/11572

Maailman varallisuuden kasautumisesta
Toista näkökulmaa:
Taneli Hämäläisen ja Anna Kontulan analyysi: http://www.vasenkaista.fi/2015/09/suomi-tarvitsee-kysyntaloikan/

Palkansaajien vaatimuslista, joka ei ammattiliitto Pron mukaan kelvannut “yhteiskuntasopimuksen” neuvottelujen pohjaksi, väite on että palkansaajien lähtökohtia ei ollenkaan otettu edes käsittelyyn

Metallityöväenliitto julkaissut listan:
http://www.metalliliitto.fi/web/fi/uutiset/-/news/1159699/

http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202843-pitaako-paaministerin-puhua-totta





No comments: