Monday, August 30, 2010

Definition of poetry

.Collectively translating "Poems are verbal beasts" by Geof Huth


Runot ovat verbaalisia olioita
mutta ne pannahiset ovat myös
verbaalisia elukoita.
Runot ovat verbaalisia otuksia
mutta ne öttiäiset ovat
myös verbaalisia ötököitä.
Runot ovat verbaalisia örkkejä
mutta ne pönthiittiset
ovat myös verbaalisia pläjäyksiä.
Runot ovat verbaalisia mörrimöykkyjä
mutta ne kiusankappaleet ovat
myös verbaalisia hapsenkakkiaisia.
Runot ovat verbaalisia kaskaita
mutta ne kakkiaiset
ovat myös verbaalia punkkeja.
Runot ovat verbaalisia petoja
mutta ne verenimijät
ovat myös verbaalisia turskia.
Runot ovat verbaalisia susia
mutta ne pirulaiset ovat myös
verbaalisia kettuja.
Runot ovat verbaalisia riiviöitä
mutta ne hättiäiset
ovat myös verbaalisia rontteja.
Runot ovat verbaalisia saamareita
mutta ne perkeleet
ovat myös verbaalisia leijonia.
Runot ovat verbaalisia jalopeuroja
mutta ne männiäiset ovat myös
verbaalisia ajattaria.
.

Wednesday, August 25, 2010

Tuesday, August 17, 2010

1918

.
p
a
n
o k s i a



Friday, August 13, 2010

Monday, August 09, 2010

Saturday, August 07, 2010

"Kuitenkin sen nimi on sanaruno"

"sanarunoa, joka on niin lähellä erilaisia verbaalisia perinteitä ja
periaatteessa sen ei edes tarvitsisi olla mitään "runoa". Se on
lähellä sitä rajaa, jossa instituutio häviää ja tilalla on "vain" kieli.
Kuitenkin sen nimi on "sanaruno". Kuitenkin sanarunous on
minulle, lukijana, institutionaalinen laji, jota tuottaa ja
puoltaa runoilijoiden keskinäinen sosiaalinen yhteisö"



Mikael julkaisi pari päivää sitten Nanosessa varsin kryptisen postauksen, jonka lopputuloksena hän ilmeisesti ehdotti englannin pwoermdin kääntämistä norsuksi. Vasta Maaria Pääjärven eilen kirjoittaman blogauksen myötä tajusin "norsun" varsinaisen pointin. Englannin "pwoermd" on muodostettu sanaliitosta poem word, suomeksi siis runosana.

Tarkalleen ottaen sana "runosana" vastaa huomattavasti paremmin omaa mielikuvaani siitä, mitä sekä omat että monien muiden "sanarunot" ovat. Ne ovat sananmittaisia kokonaisuuksia, joiden sisään kätkeytyy parhaassa tapauksessa runo, vähemmän parhaassa tapauksessa runon alku tai mahdollisuus lukea tämä kyseinen sana runona. Oman ymmärrykseni mukaan runosanaus liikkuu olennaisesti tässä runon ja kielen rajamaastossa. Runosanat ovat runoutta kohti kurkottelevia sanoja.

Sen sijaan termiin "sanaruno" sisältyvä' väite "tämä sananen on runo" on (tietoisen?) liioiteltu, provo/soiva. Juhani Tikkasen ehdotus srunsa - tai esim. ranasuno - tai esim. rnsana - tai esim. runosana - provosoisi vähemmän.


Thursday, August 05, 2010

Sanaruno-kommentti

Olin kirjoittamassa todella pitkää kommettia Maaria Pääjärven hienoon ja terävään sanarunoja käsittelevään blogipostaukseen. Painoin vahingossa väärää nappia ja kaikki katosi. Olen nyt niin erilaisten kommervenkkien uuvuttama, etten jaksa kirjoittaa koko ajatuskulkua enää auki. Siksi nopea kommentti asiaan täällä:

1. Sanarunojen suosio internetissä johtuu uskoakseni osittain niiden lyhykäisestä ja lukijaystävällisestä muodosta. Kirjallinen ilmaisu pyrkii sopeutumaan nettiympäristöön ja tuottamaan sellaisia muotoja, joita on ruudulta miellyttävää lukea. vrt. Kristian Blombergin T&S:n 2000-luvun poetiikkapakki-kirjoitukseen lanseeraama käsite blogirunous http://www.tulijasavu.net/2010/03/2000-luvun-runous/.

2. Kysymykseen siitä, onko runoilijaksi tunnustetulla, "runoilijana esiintyvällä" henkilöllä oikeutta vedota harrasteluun sanarunoja kirjoittaessaan:

Itse koen, että julkisen ja yksityisen rajan kaikkinaisen hämärtymisen myötä myös se mikä on julkista, tai erityisesti julkaisemista on muuttunut. En esimerkiksi koe, että blogissani tapahtuva kirjoittaminen (tai tiettyjen kirjoittamiseen liittyvien prosessien esittäminen julkisesti) olisi varsinaisesti julkaisemista tai että blogini lopulta olisi edes varsinaisesti julkinen paikka. Kyse on usein pikemminkin erilaisten runouteen liittyvien minikokeiden puolijulkisesta ylläpitämisestä, siis enemmänkin ajattelun esittämisestä kuin runollisten valmisteiden julkaisemisesta.

Henkilökohtaisesti minusta tuntuu tärkeältä olla pitämättä blogissa kirjallista laatua, oivaltavuutta tai edes hauskuutta postaamisen kriteerinä. Analogisella tavoin kuin luova kirjoittaminen muutenkin jollain lailla elää epäonnistumisen mahdollisuudesta ja riman alituksista, minusta tuntuu olennaiselta viedä blogissa tapahtuvaa sanaleikittelyä toistuvasti yhdentekevän rajamaille. En osaa vielä sanoa, mitä tuosta yhdentekevyydestä ja ei minkään sanomisesta oikein etsin, vaiko pelkästään ulospääsyä runoilija-leimalla sertifioidusta kirjoittamisesta.
-

Sunday, August 01, 2010