Sunday, December 13, 2009

Vasta-arvostelu: 1045 merkkiä

Pauliina Haasjoki: Pääskynen ja lepakko, Otava, 2009

Pauliina Haasjoen Pääskynen ja lepakko on rikas ja tärkeä teos, joka on mielestäni saanut liian vähän huomiota. Haasjoki kehittää teoksessaan omintakeisen satumaisen symbolikuvaston, jossa "eläimet saavat kantaa allegorian taakkoja".

Kyse on ajattelusta, joka tapahtuu runoilemalla. Pääskynen ja lepakko on kokoelma yksityisiä yrityksiä käsitteellistää olemassa olevat asiat ja ilmiöt uudestaaan, haaveellisemmin. Tämä satumaisuuteen pakeneminen on myös surumielisyyttä, tietoisuutta olemisen ja toiveen välisestä erosta. Aivan kuin kaikki sanottaisiin konditionaalissa:

"Sateenkaarimetsä,/sateenkaarimetsä./[...] Se sijaitsi vain kilometrin päässä, tiedän missä se olisi/ jos se olisi. Kerran siellä käytyäni en tyydy maailman paikkoihin/ enkä väreihin."

Haasjoen runot ovat lempeitä ja vakavia. Teos on alusta loppuun ehjä ja hiottu kokonaisuus, jossa jokaisella runolla on oma paikkansa.

Pääskynen ja lepakko
on kuin kävely metsässä, jossa voi tavata kaikenlaisia suloisia kummajaisia (lyhtykaloja, kovakuoriaisia, vaaksiaisia, hirviöitä ja torakoita), mutta ei missään nimessä mitä tahansa.

Henriikka Tavi

vrt:
1
2

No comments: