Sunday, April 27, 2008

Tänään klo 19.28 aloin tarkkailla ja pitää kirjaa ankarasti, valppaasti, herpaantumatta,
silmä kovana, tauotta ja pitkäjänteisesti.

Tuesday, April 22, 2008

Friedrich Von.
Friedrich Ohne.
GENUSSE.
"

Monday, April 21, 2008

REINEN, BESTIMMTEN UND IMMERGLEICHEN
PUHTAAN, MÄÄRÄTYN JA AINA SAMAN

Sunday, April 20, 2008

Ihmeellisyyksiä ja kimmellyksiä olen vailla, tallustellessani näillä mailla,
mutta ei se mitään, länteen itään, kun ihminen vaeltaa täällä maan päällä niin
jossain vaiheessa tämä tällainen loppuu ja silloinpa

ihmeellisyys alkaa ja hoppuu.

Friday, April 18, 2008

kaavekuva
П=3

Thursday, April 17, 2008

-ta
luo-
vuo-
-da

Wednesday, April 16, 2008

Hamsterdam

"Syntymään sisältyvä uusi alku voi vaikuttaa maailmassa vain,
koska tulokkaalla on kyky aloittaa jotakin todella uutta. Tässä
aloitekyvyn merkityksessä toiminnan ja siten myös syntyväisyyden
elementti on olennainen osa kaikkia ihmisen aktiviteetteja. Ja koska
toiminta on poliittinen aktiviteetti par excellence, syntyväisyys,
ei kuolevaisuus, on kenties poliittisen ajattelun – erotettuna metafyysisestä –
keskeisin kategoria." – Hannah Arendt: Vita activa. Vastapaino, 2002.

Tuesday, April 15, 2008

Bubsille


I love you Bubs! The way you walk.
The way you are. I wish you all the best.
And I wish you could get better. Love!

Monday, April 14, 2008

""

" lennokkuudesta, johon pelkkä himo kykeni "
" viipymättä kohteiden parissa, joihin jalostettu
tunne niin mielellään ottaa etäisyyttä"
" hän
riisuu ruumiin kaikelta käsittelemältään
ja kyetä jälleen puhdistautumaan taiteen turmelluksilta
tässä luotettavassa peilissä"


eher 1. aik (a) muonoin,

Saturday, April 12, 2008

"das energische Prinzip"

Friday, April 11, 2008

Hyvää kevättä!


Istuimme eilen Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan penkillä pienen lammen rannalla runoilija Harry Salmenniemen kanssa. Harry keimaili ja minä puhuin rumia: mutatis mutandis: minä keimailin ja Harry puhui rumia. Kyllä luonto on kaunis, sanoi Harry. Kyllä luonto on kaunis kun se viherjöi, vastasi peipponen koivun oksalta. Maailman tilasta tai yhteiskunnallisista epäkohdista emme puhuneet laisinkaan, koska mitäpä sellaisista asioista Kaisaniemessä pienen lammen rannalla puhumaan. Laadimme kuitenkin ohimennen pienen listan parannettavista asioista. Minä yhä kiihtyvämpänä blogikirjoittajana lupasin julkaista listan heti tänään. Täällä se saa vaikutusta aikaan:

1. Kuluttamista pitää vähentää.
2. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tinkiä elintasosta.




Thursday, April 10, 2008

ja niin sinusta tuli todellisuuden kannattaja.

Wednesday, April 09, 2008

”Teos, joka raukeaa

tyhjiin, kun sen manipulaation keinot on paljastettu” [1]

Jos puutarhuri on hukannut saksensa, ja silti hänen henkensä mekaaninen käsi jatkaa rönsyjen hysteeristä lisäämistä, missä vaiheessa kirjoitus kuin ylikasteltu juoru alkaa kuolla pystyyn, niin kuin harventamattoman syreenin oksat kuolevat elävässä puussa?

Jos lukija kuin tutkimusmatkailija, samooja, viikatemies vielä pääsee tunkeutumaan tuohon pusikkoon, kuinka kauan hän siellä pysyy? Kuinka kauan hän siellä pysyy ihmisenä? Kuinka kauan hän pysyy muuttumatta rikkaruohoksi tai roskapuuksi?




__________________________________________________________________
[1] Martti-Tapio Kuuskoski &
Laura Lindtstedt: ”Taiteen
uudelleensynnyn manifesti”.
Filmihullu 1/06. [2]
Mainittakoon myös runossa oleva tyylilaina Harrylta.
[3] Friedrich Hölderlin: "Hälfte des Lebens".
Reclamin keltaisen pikku-Hölderlin
koottujen takakannessa on runo,
jossa käytetään riimejä mitä kipeimmin ja
puhuttelevimmin juuri siksi,
että niiden poissaolo ja odotus.
Liityen vielä kerran viime viikon
Ahmatova-tilaisuudessa hienoi-
sesti käytyyn keskusteluun siitä kan-
deeko/ pitääkö kääntää alun
perin riimillistä ja mittaan
kirjoitettua runoa mitalliseksi ja
loppusoinnulliseksi. (liittyen Brodskin
esseeseen venäläisen runouden kääntämisestä)
Marja-Leena Mikkola oli ratkaissut
ongelman käyttämällä loppusointuja
silloin, kun se on vaan ollut
mahdollista ja imitoimalla rytmiä
ei mittaa, en ihan tiedä, hieman nuo
loppusoinnut luovat sellaista luettelo-
maisuutta paikoin [5]. En ymmärrä
miksi keskustelu mitallisuuksista
aina jumittuu tuohon soinnutteluun.
Mallinen kirjoittaa Venäjän runouden
loppusoinnuista: " Loppusointu on
yhä suuren yleisön runouden fetissi.
Kriitikko Arkadi Stypelj siteeraa Puskinia
vuodelta 1834: [...] ´Venäjässä on liian vähän loppusointuja.
Yksi vetää mukanaan toisen. "Huokaa"
raahaa mukanaa "tuokaa". Ketä ei ole
kyllästyttänyt "veen-teen". jne."
[4] Vaikutelma soinnuttelusta on
hypnotisoiva, siis manipuloiva,
sanoo Stypelj. Vapaamittainen
runo taas pakottaa runoilijan
voittamaan lukijan raittiin
ajatuksellisen luottamuksen.
Mitallinen runo paljastuu retoriikaksi
– sen hylkääminen suuntaa tekstin
retoriikasta ajatukseen." Kuten
tunnettua, venäläisessä
runoudessa suositaan edelleen
loppusointuja. Suomalaiseenkin
runoon ne ovat runousmaailman
suhdannevaihteluiden myötä
taas pikkuhiljaa tulossa takaisin.
Ainakaan ei ole niin, että
suomenkielen soinnut olisi käytetty
tyhjiin kuten on tavattu toistella.
Sen osoittaa esim.
Riimittely yhdistettynä proosarunomuotoon
yhdistettynä shakkiin on kuin matkisi
sotilasylempänsä ilmeitä aina kun tämän silmä välttää.
Kuten Mallinen, tällä kertaa Mihail Kuzminia referoiden toteaa
"mitallinen runo on [...] lähinnä sotilaallinen runo. On korpraali-,
kersantti-, majuri-, ja kenraalirunoja. Vapaamittainen
kirjoittaa taas vastaa arvoltaa sotamiestä tai sotilaskarkuria."
[4] Toisaalta, eivätkö loppusoinnut soinnut
alkusoinnut säkeen sisäiset musikaalisuudet
ole enemmänkin naisellisia helliviä ja pehmeitä eleitä kuin miehekkäitä marssiaskeleita?
[4] Jukka Mallinen: "Venäjän runous viimeisellä rannalla".
Teoksessa: Varastettua ilmaa. Vapaita esseitä Venäjästä.
Savukeidas, 2008. Sivulla 226 on tärkeää puhetta riimistä!
[5] Anna Ahmatova: Valitut runot. suom. Marja-Leena Mikkola. Tammi, 2008.

Tuesday, April 08, 2008

"[...] ".

harjoitus takaovella


Meidän takaovella kävi kerran enkeli. Minä olin silloin jo nukkumassa, mutta äiti oli hereillä. Äiti kuuli koputusta ja ihmetteli, että kuka kumma siellä tähän aikaa kolisee, ja meni sitten avaamaan oven. Ei äiti kertonut, miltä enkeli näytti tai mitä asiaa tällä oli, mutta minä olen päätellyt, että enkeli oli valkoinen ja häikäisevä. Ja vähän patterimainen, sillä äiti sanoi myöhemmin, että hänelle tuli lämmin olo.


En ole varma oliko enkelillä siipiä. Omasta kokemuksesta tiesin, ettei lentämiseen siipiä tarvita. Minulla oli tapana lennellä ympäri kylänraittia käsiä heilutellen. Kylän nimi oli Perkele, se sijaitsi lähellä Summan tehtaita. Lentoon lähteäkseen piti nousta itseään napaan olevalle kivelle. Sitten hypätä ja sitten vaan lentää. Ei missään korkealla kattojen yläpuolella vaan ihan hiekkatien tuntumassa, niin matalalla ettei putoaminen edes sattuisi.

Muutama päivä enkelin vierailun jälkeen minulle sattui hieno juttu. Olin melkein joka ilta sillä viikolla pyytänyt iltarukouksessa mansikkapurkkaa. Yhtenä aamuna leikin etsivää takaoven edessä, ja juuri silloin silmiini osui vaaleanpunainen purkka! Se oli täsmälleen oikean värinen, vaikkei se enää maistunutkaan miltään. Enkeli oli varmaan sylkäissyt sen suustaan ennen kuin koputti oveen. Laitoin purkan suuhun. Puhalsin ilmoille pallon.

Kauempana, valtatien takana, oli soramonttu. Lensimme Sannan kanssa sinne melkein joka päivä leikkimään karhuja. Eräänä päivänä montun pohjalle ilmestyi kivinen vuode ja vuoteen päälle oranssi viltti, joka muistutti kovasti vierashuoneen sängyn päälle olevaa vilttiä. Sitten isä muutti montun pohjalle nukkumaan. Luulen että se johtui kuorsauksesta, äiti aina sanoi että isä kuorsasi liikaa. Kuorsaus ei kuuluisi montun pohjalta. Samalla kun rakensimme pesiä rinteeseen katselimme, kuinka isä makasi kivipaassin päällä. Hän oli hieno kuin kuningas. Hän oli hyvin arvokas ja hievahtamaton.

Sunday, April 06, 2008

...


Parane pian
.

Saturday, April 05, 2008

Parse error <3> sping

Friday, April 04, 2008

Eilen oli kai sitten viimeinen opetuspäiväni Lärkanissa. Helpotuksen ja hienoisen nostalgian huokaus! Nyt on sitten aikaa olla "vapaana kirjoittajana" eli horista päivät pitkät sekavia esimerkiksi kokeellisuudesta.

Wednesday, April 02, 2008

Pitäjänmäen ja Kannelmäen välisen pyörätien pielellä leskenlehden tynkä, tai ei siis tynkä vaan se mikä tunkeutuu maasta ylös. Leskenlehden tunku: =alku. Ja kun kellon siirtyminen siirsi myös iltaa eteenpäin valo tuntuu samalta kuin kun on kantanut koko päivän 20 kiloista rinkkaa (= 17 kg) ja laskee sen sitten iltasella majapaikalle tullessaan alas. Ihan kuin painovoima olisi yhtäkkiä pantu pienemmälle. On niin helppoa, mutta jotenkin hiukan erikoista.

kun= när
kuin= som, liksom