Saturday, February 23, 2008

LEMPISANA

Mummolle -

Friday, February 22, 2008

LIIKAA BLOGEJA



On olemassa musiikin pätkiä, jotka jollain ihmetyttävällä tavalla onnistuvat vangitsemaan koko elämisen ilon ja surun, noin vain, kesto 1,3 s. Tällöin ei pidä puhua ilosta eikä surusta, vaan ehkäpä riemusta, joka on sekä iloa että surua että jotain vielä enemmän. Tällainen universaali tunnetiivistelmä on esimerkiksi Samuel Rinta-Nikkolan Nuottikirjasta (1809) peräisin oleva Lampaanpolska, josta Toivo Kuula teki viime vuosisadan alkupuolella kuuluisan pianosovituksen (1916). Nuotit tuossa -->



Aion nyt kuunnella Lampaanbolskaa Pekka Kuusiston soittamana niin monta kertaa, ettei se lakkaa viikkoon soimasta päässäni. Sitten jos kun joskus asia on ajankohtainen, tahdon häävalssiksi Lambaanpolskan. Ensin tosin on opittava tanssimaan polskaa, joka on kaunein tanssi, koska se on muodoltaan niin pyöreä, että kummankin on nojattava toiseen koko painollaan kuin seppele. Sama valssi soitettakoon hautajaisissanikin.

JOUTAVA, OHIMENEVÄ, EKSYNYT



Kuten kuvista näkyy, on mennyt tämä tällaiseksi pyörittelyksi.

















Maatukoot nämä täällä.