Thursday, April 17, 2008

-ta
luo-
vuo-
-da

2 comments:

Aurinkomorsian said...

Tästä muodostuu kaksi odottamatonta kokonaisuutta. Ensin sanan loppupuolista "data" ja sitten aluista kohostunut käsky "O! Luovu!". Väliin täytyy kertoa, että joskus 15 vuotta sitten seurustelin aivan mahdottoman miehen kanssa, joka käytti kerran kolme viikkoa sanojen "lähde" ja "luotain" sommittelemiseen enemmän tai vähemmän vaihteleviin konstellaatioihin. Ei hanke aivan mieletön ollut, onhan molemmissa tiettyä ambiguöösiä jos kohta ei niin hedelmäisiä palasia kuin näissä. Ilmeisesti työstä ei sitten tullut mitään, koska sanoja piti oli neljä mutta osa niistä aina katosi mielestä. Kerron tämän vain koska tyyppi ei millään muotoa toivonut kenenkään tai minkään menevän "pois". Itse kyllä sitten jotenkin hävisi. Minkä kerron vain, jotta yksinkertaisinkin poeettinen kenttä on riskejä täynnä, korostaakseni.


Mutta siis informaatioyhteiskunta ja askeettinen ohjelma. Niiden pohjatekstin päällä tässä on iloisempi, itsensä virtaamisen (valua) päällä lepäävä itsensä olemisen kypsänvarma ja levollinen tunnustavuus. (Ja vielä siis komento "vuottaa", jonka rinnastuu ylimainostettuun mutta silti meille ihmisille pelottavan läheiseen "luomiseen". Vai onko se luomakunnaksi emanoituva jumaluus?) Onko tämä ylitulkinta? Ei. Se, että mieleen tulee myös kappale "Hiljaa virtaa veri" taas ehkä on. Kuten usein lempeydessä, ovat assosiaatiot siis äkisti jotenkin sotaisat. Ensi kuussa kommentoin Mummolle omistettua lumisadejuttua.

Henriikka said...

...kiitos hienosta luennasta, kyllähän se verikin vuotaa ... vaikka tokkopa odottaa, vuottaa