Wednesday, September 20, 2006

VERBI TOIMII SUBSTANTIIVINA

Kun liikenneonnettomuudet sattuvat, vain harvat osaavat toimia oikealla tavalla. Toimii muuttuu toimistoksi, hyppää hypyksi ja vielä hyppelehtivämmin päättyy, se kallistuu syventyvään kuoppaan ja hissillä laskeutuvan kuilun pohjalle lannistettu verbi toimii adjektiivina ja koko huokauksien säestyksellä syntyvä säteilevä tila nuokahtaa. Tapahtuman pääosassa toimii kasvava hahmo, hänet on taas puettu pellavaan, ja jopa sen iho/kin on kellastunut. Olion ympärillä on tuulista tilaa, jota kutsutaan oloksi. Omissa oloissansa se viihtyy hajamielisen löyhästi kapuloiden sekä kroputellen. Olon ympärille on sijoitettu kuvausta. Bonttoneja. Nämä tapahtumat sijaitsevat miljöössä. Tässä ne ovat. Tässä ne saavat olla, ja olla, silloinkin kun liikenne alkaa valua, ei virtaa, ei lähde, ei mene, vaan alkaa mennä, ei solise, ei harpo, vaan onkin pulputtavana pellon laidassa, minkä pientareilla jokin on menossa. Auringossa punertavat ahavoituneet naisenkasvot samaisessa plantaasin omaisessa kylpylässä.